Se tuli havaittua eilen iltaa istuessa. Amy, joka oli väittänyt olevansa huono kokki, oli laittanut kystä kyllä olan takaa. Saimme lihapataa ja lihakeittoa, alkupaloiksi simpukoita ja makeita perunalastuja, jälkiruoaksi juustokakkua ja jäätelöä (ei tosin itse tehtyä). Aivan älyttömän hyvää. Mukana oli myös yksi puoliksi amerikkalainen pariskunta, jotka elävät mielenkiintoista hippielämää, opettavat englantia ja asuvat ihme rotiskossa, jossa pääsinkin silloin maanantaina jo käymään. Täysin odotuksieni vastaisesti kaikkien huumori sopi ihmeen hyvin yhteen ja hauskaa oli. Lauantaina mennään sitten yhdessä torille ostamaan verhoja ja muita tavaroita. Ainoa harmin aihe oli eilen se, että Amyn ranskalainen poikaystävä ei saapunut paikalle. Yritimme kyllä hieman lohduttaa häntä, mutta täytyy sanoa, että vähän ikävältä se vaikuttaa, jos toinen tekee sairaasti töitä eikä pahemmin ajattele naistaan, kun taas nainen kaipaa vain yhteistä aikaa ja huomionosoituksia. Valitettavasti minulla on myös kokemusta vastaavanlaisesta suhteesta, joten olen kyllä pahoillani Amyn puolesta ja myös huolissani. Itse asiassa oma mieheni varmasti osui naulan kantaan, kun sanoi ranskalaisen äijän muistuttavan erästä entistä poikaystävääni. Jos ja kun näin nimenomaan on, niin se selittää, miksi samalla lailla tämä ranskis on kiinnostunut kulttuurista ja on työnsä suhteen intohimoinen, mutta laiminlyö kyllä Amya täyssil ilman huonoa omaatuntoa.

Vielä viikonloppu täällä, maanantaina lähden sitten Suomea kohti. Tiedossa kahden tunnin odotus Helsinki-Vantaalla keskellä yötä...jippii.