Huomasin yhtäkkiä, että on todella tullut syksy, kun kävelin vanhempieni taloa kohti. Ihan punaisia pihlajanmarjoja, ihan keltaisia lehtiä. Näyttää todella kivalta, paitsi että taivas on tylsän harmaa.

Tulin pesemään pyykkiä ja mukanani on noin kaksi matkalaukullista vaatteita. Sen siitä saa, kun en viime viikolla jaksanut tulla ja kuitenkin lähes joka päivä olen harrastanut jotain liikuntaa. Nyt pitäis tehdä täällä hiukan töitä, kun olisi aikaa, mutta toisaalta huvittaisi vain levätä ja olla...äsken oli huvittava keskustelu oman miehen kanssa: soitimme skypellä, mutta minulla ei ollut mikkiä, joten hän puhui ja minä kirjoitin. Ihan hauskaa, koska on ihana kuulla oman rakkaan ääntä.

Illalla yritämme varmaan lähteä sisareni ja ystävän kanssa ulos. Saa nähdä jaksetaanko lopulta. Nykyisin näissä asioissa on niin laiska. Ei jaksaisi lähteä mihinkään tai ainakin haluaisi olla aamulla virkeänä ja kunnossa. Baarissa harvempi mies osoittaa kiinnostuksensa (vai olenko jo niin vanha...) tai sitten en itse ole missään kontaktissa keneenkään, koska olen varattu enkä koe, että se olisi oikein. Joten siitäkään ei voi repiä hauskaa. Mutta aina voi ottaa vähän viiniä. Ja mitä isompi porukka, sitä hauskempaa yleensä on.

Nyt ruokaa tekemään. Eläköön, viikonloput!