Tänään olen harmaata haviseva puu
lehtien peitosta,
tuulesta temmattu.

Tänään olen avaamaton ovi
ratkaisematon arpa
muita vaikeampi käsitellä
näkymättömiäkin haaleampi.

Kukaan ei laula sanojani ääneen
hiljaisessa huoneessa, lasten mentyä nukkumaan.
Kukaan ei silitä kauluksiani vastatärkätyn tuntuisiksi
ei naulaa minua seinään katseltavaksi.

Tänään olen ankeampi, harmaampi, pää takakenossa
kasvot märkinä
nappi kourassa.