Lennot menivät hyvin, mutta koska matka kesti yhteensä lähes vuorokauden, olin lopuksi jo aivan poikki ja sekaisin. Istuin itävaltalaisen äijön vieressä lentokoneessa, ja hän valitti muun muassa sitä, miten kaikki ovat Kiinassa, Koreassa ja Japanissa niin yhteisöllisiä, eivätkä tajua, että "yksilöllisyys on kaikkein tärkeintä" (!). Hän valitti kyllä kaikkea muutakin alkaen omasta hommastaan myös kotikaupunkiinsa Graziin. Onneksi ei tarvitse elää sellaisen tyypin kanssa. Nyt sen sijaan istun omassa tulevassa olohuoneessani ja mies yrittää saada tiskikonetta päälle -se hurisee lupaavasti mutta ei ota vettä. Ohjeet on vain paikallisella kielellä. Joopa joo. Näitä asioita on varmaan luvassa vielä jatkossa lisää. Tänään jo koettu seuraavat vaiheet: ruoan tilaus ilman yhteistä kieltä, rahanvaihtokone vei 5 ekeä mutta ei voi valittaa kun ei osaa sanoa sitä, yritetty löytää kalusteita huonolla menestyksellä valtavasta ostarista jossa lähinnä Hullut päivät -tunnelma, havaittu keittiössämme olevan minitelkkari ja -radio sopivasti hellan vieressä ja niin edelleen. Alakerrassa on porttivahti 24 h vuorokaudessa, niin kuin kaikkialla täällä. Seinissä on joka paikassa ihme paneeleita, joissa on nappuloita vaikka muille jakaa. Nettipiuha on mutta se toimii vain mieheni koneessa. Ja aamulla heräsimme ensimmäiseksi ukkosmyrskyyn, jonka laista en ole nähnyt missään ikinä. Koko ympäristö meni ihan pimeäksi ja salamointi oli massiivista. Taitaa tietää tännekin talven tuloa??? Ympäristössä ei liikaa puita tai mitään mutta metro ja ostari aivan kulmilla, mikä helpottaa elämää. Asunto on kyllä hyvin moderni, vaikka sen ulkoasu muistuttaakin vanhaa kunnon neuvostoliittolaista tyyliä. Kai tämä tästä...

Huomenna sitten työhaastattelu. Wish me luck!