Kuten otsikkokin sanoo, sain kärsiä lentokoneessa jälleen melkoisesti. En tajua, miten lentäminen voi olla aina niin kamalaa. Toisaalta en tajua sitäkään, miten joku pystyy lentämään päivittäin. Päivittäin niitä ilmakuoppia, joita oli tänäänkin palatessa. Hirveää. Puristin rystyset valkoisia käsinojia ja ynähdin tukahdetusti joka kerta, kun nämä (oikeastikin) suhteellisen kookkaat kuopat osuivat kohdalle. Lentopelko on aika älytöntä, myönnän sen, sillä paljon todennäköisempää on kuolla autolla ajaessaan esimerkiksi. Jostain syystä tämä tosiseikka ei kylläkään lohduta tipan tippaa silloin, kun on suljettuna tuohon tuubiin, jonka pitäisi olla lentokelpoinen. Olen aivan paniikissa koko nousun, ja rauhoitun vasta, kun seat belt -merkki on sammunut. Lisäksi odotan kuin kuuta nousevaa lentokapteenin rauhallista kuulutusta, jossa hän kertoo lentoreitistä. Silloin koen, että kaiken täytyy olla hyvin. Nousussa ja laskussa on epämiellyttäviä ääniä ja ennen kaikkean äänten muutoksia, joita pelkään, mutta pahinta on turbulenssi. Inhoan vatsanpohjassa kirpaisevaa tuntemusta siitä, että nyt mennään alaspäin ja paljon. (En kuitenkaan vihaa tuota tunnetta vain lentokoneessa vaan en kyllä mene myöskään vastaaviin  huvipuistovetkuttimiin.) Inhoan sitä, etten tiedä varmasti (vaikka järki sen tietysti sanookin), miten päin tässä nyt ollaan ja mihin menossa. Tekisi mieli kysyä lentoemänniltä joskus, miten ne kestävät sitä meininkiä. Toisaalta Finnair on kyllä ainoa yhtiö, johon edes jossain määrin luotan. Uskon aina suomalaisista, että ne tekevät asiat tosissaan ja kunnolla, erityisesti mitä tulee koneisiin ja niiden luotettavuuteen. Uskon myös, että suomalaiset uskaltavat myöntää, jos jokin on vialla. Se on tosi tärkeää.

 

Tähän mennessä olen onnistunut tartuttamaan lentopelon jossain määrin joihinkin kavereihin ja siskooni. Mies ei vielä ole antautunut, vaikkakin sanoo, että turbulenssi on hänenkin mielestään ikävää. Toisaalta hän on meistä se, joka reissaa jatkuvasti, joten kai pitäisi luottaa hänen arvioonsa ja olla pelkäämättä.

 

Huomenna alkavat työt. Saa nähdä, onko ihan kärsimystä vai aivan toisipäin.