Tämä viikko on ollut kauhea, ja osin siksi, etten pääse lainkaan nettiin muuten kuin töissä enkä viitsisi kirjoittaa tätä blogiakaan työkavereiden hengittäessä niskaan (tietokoneesta ei ole kuulunut mitään). Murphyn lain mukaan kaikki mahdollinen on mennyt tällä viikolla pieleen. Työt eivät onnistu, työnantaja painostaa (vaikkakin mukavalla tavalla), tuli riita miehen kanssa ensi kevääksi Suomeen sopimistani töistä (olisin taas täällä kesän yli itsekseni...ja jo sitä ennen oikeastaan kuukauden verran myöskin...) ja kaiken lisäksi eilen kävin sisareni innoittamana tutkituttamassa munasarjani. Niissä on ilmeisesti jotakin vikana, ja tämä voi huomattavasti vaikeuttaa lapsen saamista myöhemmin. Tutkimukset ovat kesken, ja tietyistä syistä kukaan ei tunnu ottavan hoitovastuuta. Itsestä tuntuu todella paskalta, enkä pysty keskittymään mihinkään. Heräsin aamulla spontaanisti todella aikaisin, ja olo oli kuin kiukkuisella murmelilla. Onko niin, että lapsia ei meille tule? Onko minussa muutakin vikaa, josta lääkärikäynnillä heräsi epäily? Pitääkö sopimani työt perua jos yritämmekin mahdollisesti raskautta? Perkele, miksi elämän pitää olla tällaista. Juuri nyt tarvitsisin miestäni rinnalleni enemmän kuin pitkään aikaan, mutta en saa häntä edes kiinni, koska hänellä vaikuttaa olevan melko kiire. Hän ei myöskään aivan vaikuttanut ymmärtävän kaikkia homman seurauksia, joita yritin ilmeisesti aika huonosti sähköpostissani selittää.

Eikös näin nuorena pitäisi olla terve???