Toista opetussessiota aloittaessani tietotekniikka petti taas. Keleen dataprojektori. Keleen kannettava. Ne eivät osanneet tulkita toinen toistaan, enkä ollut ehtinyt tarkistaa asiaa etukäteen, joten lopulta oli pyydettävä atk-auttajaa paikalle kesken oppitunnin, minkä vuoksi kallista aikaa tuhraantui. Sitä paitsi olen huomannut, että kaikkiin ihmisiin (niin lapsiin kuin aikuisiinkin) pätee seuraava asia: jos jokin sessio keskeytyy vaikka aivan mitättömästä syystä, tämän jälkeen opiskelumyönteistä (siinä mielessä joskus jopa lähes harrasta) tunnelma ei saa enää takaisin. Niinpä tavallaan itsekin luovutin tämän keskeytyksen johdosta; en enää antanut kaikkea itsestäni peliin, joten luulen saavani tuosta sessiosta melko huonon palautteen. Täytyy toivoa, että persoonani kompensoisi jotain. Toisaalta olen sellainen ihminen, että kaikki suinkaan eivät tyylistäni pidä. Joitakin se ilmeisesti suorastaan rasittaa. Lienee tämän blogin suhteenkin sama juttu.

Jee, pääsen erääseen kansainväliseen konferenssiin Amerikan maalle lokakuussa!!! Vielä pitäisi saada lennot tms, mutta periaatteessa asia on sovittu. Kyseessä on alan huippukokous, joten hienoa, että työnantajani tukee minua tässä asiassa. Toisaalta aloin heti miettiä lentämistä, ja sitä, miten epämiellyttävää se taas onkaan...ja miten pelkään jo etukäteen. Juttu on selvästikin paisunut aivan älyttömän suureksi; en enää osaa olla pelkäämättäkään, kun siihen on niin tottunut. Pitäisi vain tajuta, että maan pinnallahan ne suuremmat riskit on, ja suuri osa tapaturmista sattuu itse asiassa kotona.

Miehestä ei ole kuulunut juuri mitään (jos spostia ei lasketa). Hän oli yrittänyt soittaa, mutta puhelimeni ei suostu jostain syystä soittamaan hänen numeroonsa, vaikka se näkyy ruudulla. Toivottavasti saisin hänet edes jossain vaiheessa kiinni, vaikka aikaero tekeekin tästä tosi hankalaa. Ikävä vaivaa, kuten varmaan jokaisena päivänä, kun ollaan erossa. Sähköposti oli onneksi kuitenkin suloinen ja lämmitti edes vähän. Brr, syytä on lämmittääkin, kun ulkona on yhtäkkiä iin kylmä. Piti mennä vielä jumppaan, mutten taida viitsiä. Ehkä kävelen vähän tai jotain jos tarkenen.