Olin äsken lenkillä, mikä antoi päivän palkitsevimman elämyksen. Olen näemmä nipistänyt tästä (kylläkin varsin vaatimattomasta) kierroksesta ainakin 8 minuuttia pois kesän aikana, eli juoksu on alkanut kulkea ja näin ollen kyseisessä reitissä meni nin lyhyt aika, että täytyy ruveta muuttamaan rataa, niin saa taas uusia haasteita.

Pitkä päivä takana, ja toinen edessä. Huomenna joudun heräämään 5.30 jotta ehdin tehdä töitä riittävästi, sitten on klo 19 asti vielä yksi kurssi ja vihon viimeiseksi näen vielä yhden kaverin. Tämän jälkeen olen oletettavasti siinä kunnossa, että aivoni ovat räjähtäneet ja kerrossiivoojat imuroivat sen maalliset jäännökset seuraavana päivänä. Niinpä joudun torstaina mitä ilmeisimmin hakeutumaan töihin ilman aivoja. Mahtaa olla hankalaa.

Mies soitti, hänpä oli tullut kipeäksi. Flunssaa liikkeellä sielläkin, näemmä. Jotenkin puhuminen ei tänään sujunut meiltä. Mulle tuli tietysti heti kummallinen pelko siitä, että "tätä se sitten tulee olemaan"; ikävä toista mutta kuitenkaan ei riitä yhteisiä, kiinnostavia asioita. Toistaiseksi lohduttaudun kuitenkin sillä, että tuollaista erilleen kasvamista (!) ei tapahdu neljässä päivässä...

Mitä opimme tästä -osioon kuuluva asia tältä päivältä: Aasiaan on halvempi lentää erikseen Suomesta kuin suoraan Amerikasta. Niinpä teen kyllä työtä käskettyä ja lennän edestakaisin. Tuleepa ainakin siedätyshoitoa tänä syksynä!