Ystävä lähtee vuodeksi Saksaan huomenna. Tapasin hänet äsken, ja hän oli säteilevä, lähtöhuuman tunnelmissa. Hänelle ulkomaanvuosi tulee olemaan tavallaan turvallinen ja työn täyttämä, toisaalta seikkailu ja mahdollisesti päänavaus tulevaan. Tiedossa on matkustelua ja kulttuurista nauttimista, työtä ja uusia ihmisiä. Taloudellisesti voi tulla tiukkaa, mutta hän ei murehdi turhia.Ystävä kertoi hankkineensa järjettömän suuren matkalaukun, johon mahtuvat kaikki hänen vaatteensa ja lisäksi luistimet, kengät. Hanurin hän kantaa kädessä. Hän oli niin onnellinen, että mietin, mahtaakohan hän ikinä tulla takaisin. Kenties hän löytää jotain hienoa Saksasta. Tuli mieleen kyseinen laulu lapsuudesta:

 "On laiva valmiina lähtöön, se kaukomaille käy
missä taivaalla illan tullen ei Pohjantähteä näy.

Kun nousee purjet purren ja köydet irroitetaan,
tänne ystävä armas surren, sua jäämme me kaipailemaan.

Ja ellet sä luoksemme tulla vois milloinkaan uudestaan,
niin kuitenkin sydämissämme sua vain aina muistellaan.

Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa.
Monta ihmettä näytit sä meille, jotka nyt meitä lohduttaa saa.

Me tiedämme, että sä lähdet vain, koska muuta et voi.
Ja me toivomme, että nyt sulle pian taas laulu onnesta soi."

Pois lähteminen on ihanaa, koska siihen liittyy sen asian tiedostaminen, että lähitulevaisuudessa tulee tapahtumaan täysin uudenlaisia asioita. Niinpä vaikka inhoan lentämistä, lentokentät ovat minusta ihania paikkoja. Siellä kohtaavat kiireiset liikemiehet ja -naiset, reppumatkailijat, supertähdet, poliitikot, Kanarialle lentävät lapsiperheet ja yksinäiset ihmiset, jotka ovat menossa kotiin. Tax free -kaupassa joutuu näyttämään lentolippunsa, jotta saa ostaa. Ravintolan hinnat ovat sikamaiset, mutta pöydissä saa tuijotella uteliaasti kaikenlaisia ihmisiä. Kliseisen tyylikkäät lentoemännät kävelevät komeiden kapteenien perässä trolley-laukkujensa kanssa. Kukaan ei ole tullut jäädäkseen, ja sen näkyy ihmisten käyttäytymisessä. Hmm, alkaa tehdä taas mieli lähteä.

Mietin myös: milloin tapahtuu ikävöimismaksimi? Kuinka paljon voi ikävöidä, ja milloin se loppuu?