Tämä päivä tuntui vähän turhalta, vaikka kyse on ainoastaan siitä, että istuin eräällä kurssilla aamulla kolmisen tuntia, enkä siksi ehtinyt tehdä aivan täysipainoista työpäivää. Töissä sitten lähinnä hoitelin käytännön asioita ja puhuin kuin ruuneperi, jotta rahoitus itselleni järjestyisi myös kevääksi. Kuulin olevani riski, mikä ei tuntunut kivalta, mutta en nyt viitsi tällä foorumilla selittää, mistä tämä johtuu. No, kuten aina, heikoimmalla hetkellä pitää yrittää edes itse uskoa itseensä. Kai minä selviän, kai tästä tulee ihan hyvä, vaikka tällä hetkellä tuntuu, etten saa mitään aikaan.

Päivääni piristi kuitenkin kahvihetki ystävieni Tintin, Kissan ja Memmun kanssa, jotka olivat ihailtavan pirtsakoita opinnoista huolimatta. Oli hauska tavata heidät, vaikka aikaa olikin vähän. Harmi vain, että kaikilla oli jo täksi illaksi ohjelmaa. Hmm, olen kyllä liiankin sosiaalinen, ja peilaan itseäni välillä vähän liikaa muihin, mutta tavallaan olen ylpeä siitä, että minulle tärkeintä on läheisten ihmisten ja perheen seura. Niinpä täytyy toivoa, että ihmiset jaksavat edes harvakseltaan olla yhteydessä, kun lähden ulkomaille. Sellaista ei kuitenkaan missään nimessä voi keltäkään vaatia, eikä todellakaan tule loukkaantua, jos joku kaveri ei pidä kontaktia, koska en itsekään (ja tämä on nähty monta kertaa!) jaksa välttämättä kirjoittaa spostia kovinkaan usein, vaikka kyseistä ihmistä ajattelisinkin. Aina on vain vähän liikaa tekemistä. Tai tekosyitä.

Buuh, tunnen itseni nyt rumaksi läskiksi (kuten aina valvottuani). Milloin pystyisin viimein pyristelemään irti näistä ulkonäköpaineista??? Ei taida olla ihan helppoa, koska nuo paineet syntyvät minussa itsessäni siinä  kontekstissä, minkä itse koen olevan hyväksyttävää ja normaalia, joten todennäköisesti henkinen habitukseni tulee aina olemaan pörröinen, kömpelö ja epämääräisesti meikattu murrosikäinen. Taitaa romanialaisen puheet jäädä nyt unholaan, koska aikuista minusta tuskin tulee. Haa.