Siihen, että oma kulta on täällä. Hän tulee käymään Suomessa ensi viikon perjantaina. Ihanaa, kuinka se ajatus lämmittää ja piristää. Ja aika ironista, että kaikki kamaluudet ovat tapahtuneet sillä aikaa, kun hän on ollut poissa.

Tosiaan, kannettavasta tietokoneestani tuli tieto, että emolevy on rikki, sen korjaaminen maksaisi 600 e!!! Joten hankin sit uuden koneen, joka kyllä maksaa mut toivottavasti sitten kanssa toimii. Samanmerkkinen se on tosin, Acer.

Huonoista uutisista: rauhoituin aika paljon juteltuani tutun, asiaan perehtyneen lääkärin kanssa. Hän sanoi, että todennäköisesti löytyneet muutokset luussani ovat mitättömiä ja vaikka tutkimuksia tehdään varmaan lisää, ei ole syytä huoleen, vaan jatkossa pitää vaan tarkkailla luun kuntoa mittauksilla aika ajoin ja ehkä syödä jotain lisäravinteita. Saa nähdä nyt. Hassua, kun tuntee itsensä aika lailla terveeksi, ja sitten löytyykin koko ajan jotain vikoja. Mutta kai se vain on niin, että jos terveitä ihmisiä tutkitaan, kaikilla on joku tauti. Niin kuin esimerkiksi se eturauhassyöpäasia. Jos PSA-arvoa mitataan oireettomilta ihmisiltä, monilla keski-ikäisillä miehillä se on koholla, ja heiltä voi jopa löytyä pienenpieni eturauhassyöpäkasvain, mutta se kasvaa niin hitaasti useimmilla, että se ei ehdi vaikuttaa potilaan vointiin hänen elinaikanaan -sen sijaan kyseisen kasvaimen hoidot voivat merkittävästi vähentää potilaan elämänlaatua. Aika mutkainen asia, enkä ole varma, haluaisinko itse tutkituttaa tuon arvon, jos olisin vanhempi mies.

Muuten mieliala aika ok. Vähän väsynyt kaiken työn jäljiltä tällä viikolla. Odottava olo. Hiukan ahdistunut. Hiukan nälkäinen. Lisäksi ajatukset lentävät ystäväni Tessin luo, jonka ihastus olikin ihastunut johonkin muuhun tyttöön, ja joka on sen takia vähän alla päin.