Oltiin eilen Pinean kanssa ulkona ja ihan hyvässä vauhdissa. Alkuillasta oltiin rapujuhlissa, sitten mentiin baariin ja tanssittiin ja tilailtiin drinksuja. Mainittakoon myös että turkkilainen jamppa yritti iskeä Pinean, koko lailla kehnolla menestyksellä. Omalta osaltani ilta alkoi jo varsin aikaisessa vaiheessa saada kärttykännin sävyjä ja huipentui lopulta pissisitkukohtaukseen sinkkuuden synkkyydestä ("Kukaan ei rakasta mua.", "Mä en koskaan löydä ketään", etc., etc.) Tänään heräsin kaiken parkumisen jälkeen silmäluomet turvoksissa mutta huvittuneena siitä miten tyylipuhdasta teiniangstia osaan vieläkin kehittää. Nyt on kosminen krapula: ei niinkään infernaalinen hedari tai pahoinvointi vaan äärimmäisen pysähtynyt olo, jossa kuitenkin tuntee yhteyttä koko universumin kanssa. Tänä iltana on Pinean synttäribileet, joita on hehkutettu pari viikkoa, mutta voi olla ettei meidän kunto enää riitä uuteen baari-iltaan. Vai sittenkin uuteen nousuun? Siinä tapauksessa näille silmäluomille on tehtävä jotain...

Tintti