Edellisyönä näin unta, jonka kesken sulho herätti minut. Oli synkkä ja myrskyinen yö, ja minä seisoin konservatorion pihalla pianoa soittamassa. Tiesin, etten ollut soittanut pitkään aikaan, joten aloitin jollain kevyellä lurituksella. Se meni ihan ok. Sitten päätin ruveta soittamaan Beethovenin sonaattia (jota soitin kyllä aikoinaan verrattain mallikkaasti, mutta sen jälkeen koko pianonsoittotaito on päässyt aika lailla unohtumaan). Sen soittaminen ei vaan sujunut. En muistanut, miten vasen käsi menee. Turhauduin valtavasti. Aloin ulvoa: "Mä en osaa! Mä en osaa! Mä en osaa!" Kaiken lisäksi oli tosiaan aika pimeää ja sateista, ja pelkäsin, että joku raiskaaja yllättää minut soittamasta ulkoa pianoa keskellä yötä.

Tässä vaiheessa sulhanen kyllästyi ulinaani ja herätti. Hän rauhoitteli minua kuin lasta, mikä keskellä yötä on tietenkin aika ihanaa, mutta tällä kertaa sain rauhoittelut ihan syyttä. Nauratti, kun muistelin näkemääni unta. Yleensä nämä ulinaunet sisältävät vähintään moottorisahamurhaajia tai sukulaisia, joilla on pahat mielessä. Tai sitten niissä joutuu pakenemaan henkensä edestä, esimerkiksi hyppimällä matalikkoja pitkin saaristossa (tämä on nähty). Tai sitten niissä putoaa, ja sellaisia unia inhoan ehkä eniten. Mutta on unissa hienojakin juttujakin. Yksi ystäväni kertoo, että hän on joskus lentänyt unissaan ja että kokemus oli aivan huikea. Eräs deitti taas nuoruuden päivinä kertoi, että harjoiteltuaan asiaa pitkään hän pystyi erkanemaan unitodellisuuteen ja vaikuttamaan siihen, mitä tekee unissaan.

Joskus kokee dejavu-tuntemuksia, ja minusta usein tuntuu, että ne saattavat tulla aikaisemmista unistani. Silloin aina mietin, voiko aika kuitenkin olla enemmän muiden ulottuvuuksien kaltainen eikä sittenkään lattean lineaarinen, vaikka ihminen sen yleensä joko lineaarisena tai syklisenä kokee, ja olisinko mahdollisesti jotenkin ollut unessani ajan kokemisen suhteen vähän vähemmän rajoittunut, jolloin olisin voinut siirtyä unessani kokemaan muuta kuin nykyistä aikaa hetken verran? No, kai sitä kaikkea voi toivoa. Toisaalta tästä asiasta on olemassa aivan toisenlainen teoria. Aivothan on aikamoinen kapistus, jonka pitäisi luoda dejavu-tuntemukset siten, että sama tieto tai kokemus kiertää päässä saman radan hyvin nopeasti kaksi kertaa, jolloin ihminen kokee, että on kokenut saman aiemminkin. Noo, kumpi näistä teorioista on sitten uskottavampi? Omani ainakin sopii scifi-kansan suuhun paremmin kuin jälkimmäinen, joka on aika tylsä.