enkä saanut lähdettyä mihinkään omista synttäribileistäni, vaan nukuin kellon ympäri kotosalla. Näin se neljännesvuosisata vanhentaa ja päädyn varmaanc kohtapian keinutuoliin torkkumaan päivät pitkät. No, muut lähtivät ja hauskaa varmaan oli, kun en saa Tinttiä vieläkään puhelimen päähän....Tulin itse sen sijaan tänne töihin, kun oli pakko päästä nettiin. Tietokoneeni nimittäin hajosi ilmeisesti lopullisesti kaksi päivää sitten; varsin ystävällinen atk-liikkeen persoona sanoi, että todennäköisesti emolevy on rikki. Jos näin on, pitää ilmeisesti ostaa uusi kone, mikä kirpaisee nyt jo pahasti kukkarossa. Toisaalta toivon, että rikkoontunut osa on emolevy, koska kovalevyllä on paljon tärkeää tutkimus- ja muuta tietoa, ja sen vuoksi se ei VOI olla rikki. Backuppeja kun en ole tehnyt pariin kuukauteen...

Tänään hiukan töitä, hiukan kuntosalia ja pyykin pesua. Näen jatkuvasti miehestä unta, ja siksi on niin ikävää herätä täällä taas itsekseen uuteen aamuun...toisaalta onneksi vielä on valoisaa ja tekemistä riittää. Niin ikävä painaa vain vapaailtoina.

Hain uutta työtä ensi kesäksi, saa nähdä tärppääkö...