Ennen kuin menen päivän epistolaan, täytyy ihan sivuhuomautuksena sanoa, että taidan otsikoissani viitata paljon laulujen sanoihin. Ne vain tulevat mieleen herkästi nykyään, kun kuuntelen paljon kevyttä poppismusaa. Nuorempana, kun aioin ammattilaiseksi klassisen musiikin saralla, tuli kuunneltua enemmän esimerkiksi Shostakovitsia. Ja sain kyllä siitä aika hyvät kiksit (joten kannattaa kuunnella 7. ja 13. sinfonia jos haluaa kokea samanlaiset fiilikset).

Tänään on todella huono päivä ja istun edelleen hieman itkettyneenä täällä töissä. Kävin yhdessä tutkimuksessa lääkärikeskuksessa, ja tulos oli ikävä ja huono. Saa nähdä mitä se tarkoittaa, lisätutkimuksia varmasti ainakin. Vituttaa myös, kun siinä tutkimuksessa mitattiin paino joka on palannut aika lailla samoihin lukemiin kuin mitä se oli ennen laihdutusta kesän aikana. Yritän ajatella, että olen saanut vain lihaksia, mutta en tiedä onko se vain itselle valehtelua.

Miksi asiat ovat aina näin vaikeita? Miksi minulle tapahtuu kaikki ikävät asiat (no, syöpää ei ole mutta ei kai paljon puutukaan)? On ehkä epäreilua väittää noin, mutta toisaalta en ole päässyt kyllä ihan helpollakaan mistään. Perhe-elämä oli tiettyyn rajaan asti onnellista ja minulla oli turvallinen lapsuus, mutta muuten onkin sitten kaikki keikannut häränpyllyä säännöllisin väliajoin.

Päätelmät tästä: ei kannata mennä tutkimuksiin, jos ei halua tietää niiden vastauksia.