Muutto on tullut nyt siihen vaiheeseen, jossa pakkaamattomia tavaroita ei enää näy mitenkään kauhean paljon lattialla lojumassa, mutta joka paikassa on epämääräistä pikkuroinaa, joille pitäisi löytää oma paikkansa joko uudesta asunnostani tai sitten ne lähtevät ulkomaanreissulle. En esimerkiksi keksi mitään järkevää sijoituskohdetta sukkapuikoille. En yleensä edes kudo, mutta heikkona hetkenä viime talvena rupesin tekemään pipoa, joka jäänee keskeneräisenä perinnöksi vielä tuleville sukupolville. Puikot pitää kuitenkin toistaiseksi säästää, mutta minne ne laitetaan, vai pitäisikö sittenkin ne ottaa ne mukaan, mutta jos en kuitenkaan kudo, kannattaako moisia ottaa mukaan? Toisaalta kutojia lienee ympäri maapalloa, joten puikkojen avulla voisi kenties tehdä tuttavuutta...Mietin myös, minne pistäisin ne hyödylliset mutta ei elintärkeät paperit, joiden tarvetta ei voi ennakoida, mutta jotka pitäisi tarvittaessa löytää (esimerkiksi New Yorkin ja Helsingin kartat). Tai minne laitan jo virttyneen mutta niin mukavan villapaitani, jota en kehtaa käyttää missään mutta en raaski heittää poiskaan? Muutto herättää ilmeisesti jonkinlaisia nostalgiatuntemuksia meissä kummassakin. Mies kieltäytyy heittämästä pois useita esineitä, muun muassa Universität von Berlin -mukia, vaikka ei ole edes koskaan ollut siellä. Itse vein jo mennäviikolla uuden asuntoni kanakoppiin noin 5 laatikollista paperilappusia, kirjeitä, piirustuksia, tutkielmia ja novelleja, joita olen hamassa nuoruudessani tehtaillut aika vauhtia (siitä tämä blogikin itse asiassa sai virikkeensä kts. edellä). Jos molemmat olemme tällaisia säästäjiä, meillä on tulevaisuudessa todellinen kitsch-museo kotonamme.

Kaiken lisäksi tuskin vuoden vanha pesukoneemme sanoi yhteistyön irti tänä aamuna. Se piti ihan oikeankuuloista ääntä mutta kieltäytyi pyörittämästä rumpua. Sain lopulta pestä pyykit käsin vuotavassa ämpärissä; ei ollut sentään pyykkilautaa käytössä. Sulho palasi työmatkaltaan yöllä ja yritti nyt aamulla saada korjaajia paikalle, mutta tietenkään kukaan järkevä ihminen ei ole töissä elokuun aurinkoisena lauantaina. Niinpä hampaita kiristellen joudumme jättämään asian toistaiseksi aloilleen ja siirtymään neljäksi päiväksi Etelä-Savon antimia nauttimaan. Voi harmi sentään...