No nyt se on ohi. Kaikkine huolineen ja iloineen, meidän suloiset häämme ovat ohi ja itse työ -eli avioliitto -alkoi. Voisin kyllä kertoa juhlista vaikka mitä, mutta en taida olla vielä itsekään sulattanut kaikkea... Sanotaan, että jos kenraaliharjoitus menee huonosti, itse h-hetki menee hyvin. Ja niin koko hääpäivä oli edellisen päivän harmittelun jälkeen hyvin seesteinen, ja olin itse tosi onnellinen. Vihkimistilanne oli varsin jäykkä tosin, ja papin luulen vetäneen niin sanotusti vakiosettinsä läpi, mutta tuntui tosi hyvältä kävellä alttarilta ystävien ja suvun ohi avionaisena ja -miehenä. Juhlassa pidin ehkä jopa tarmokkaammin hauskaa kuin olin pitänyt polttareissa. Valssi meni hienosti, vaikka itse sanonkin, ja ohjelmaa oli riittävästi muttei liikaa kaasojen johdosta, ja ruoka oli hyvää (tosin en pystynyt puvultani juuri syömään...) Sain kuulla monta kertaa olevani kaunis morsian, mikä on musiikkia korvilleni ala-asteen lehmäjuttujen jälkeen -tosin luultavasti näin morsiamelle sanotaan, vaikka hän näyttäisi ikkunaa päin lentäneeltä kärpäseltä. Häälahjat on myöskin tänään avattu ja ne olivat varsin onnistuneet. Hääyö oli mieluisassa paikassa varsin luksushenkisessä miljöössä, vaikkakin ylellisyydestä nauttiminen jäi varsin vähäiseksi ajan puolesta, koska olimme paikalla noin kello kaksi yöllä...Isäni piti miellyttävän puheen, samoin bestman. Kukaan ei ruvennut tappelemaan eikä ollut käkikännissä. Kaikilla oli luullakseni mukavaa, ja se oli sulhon (eikun aviomiehen!!!!) kanssa tarkoituskin saada aikaan. Tanssittiin, laulettiin, juotiin, naurettiin...mmmm!!!! Hassua, että varsinaisesti häiden jälkeen olen nyt sitten varsinainen häähullu :)

Lähdemme häämatkalle huomenaamulla. Tämä ilta on valitettavasti mennyt täysin siihen, että pakkailimme miehen kanssa loppuja tavaroita -kontti lähtee myöskin huomenna kaukomaita kohti. Aika monta liikkuvaa osaa tässä elämässämme tällä hetkellä. Tuntuu kuitenkin hyvältä olla miehen kanssa yhdessä. Tuntuu hyvältä elää tätä hetkeä, itse asiassa tänään olen oikeastaan onnellisempi kuin eilen hääpäivänä...tänään on jotenkin seestyneempi meininki, koska enää ei tarvitse jännittää. Olen laskeutunut tasaiselle alustalle, sellainen fiilis on. Tosin hiukan hermostuttaa huominen, koska pelkään lentämistä edelleen tosi paljon (outo juttu sinänsä, koska jos kuolee lentokoneturmassa, kuoleman luulisi olevan helppo ja nopea). Hassua, miten nopeasti tuntemukset lopulta vaihtelevatkaan, ja miten helposti kokee suurta alakuloisuutta toisena päivänä, ja ihanaa onnea seuraavana....

No, univelan vuoksi kirjoitustaidon taso taitaa olla tänään melkolailla matala. Niinpä poistun kohta nukkumaan -oman miehen kainaloon!